Moni on täällä vain työn takia, tai tarkemmin rahan takia. En tarkoita vain reppureissaajia vaan myös ausseja sekä pysyvän kansalaisuuden saaneita ulkomaalaisia. Palkat ovat niin hyviä, että perusduunarinkin on helppo rikastua.
Työpaikallani eräs yli 40-vuotias mies kertoi työskentelevänsä vielä pari vuotta ja keräävänsä rahaa matkusteluun. Hänen tavoite on käydä kaikkialla. Aiemmin hän on kiertänyt maailman ja työskennellyt mm. Sveitsissä englanninopettajana.
Toinen samanikäinen thaimaalaisnainen aikoo uusiseelantilaisen miehensä kanssa kerätä reilussa viidessä vuodessa 500 000$ ja muuttaa takaisin Thaimaahan asumaan. Summa vastaa aika suurta omaisuutta Thaimaassa.
Nuori irkku on saanut 4 vuoden luvan asua maassa, kunhan tekee täällä töitä vähintään 9 kk vuodessa. Heppu ajelee kauhakuormaajaa ja tekee pitkää päivää. Työ on kuulemma kuivaa kuin beduiinin sandaali, mutta raha on hyvä. Aikomuksena sitten joskus hänellä on kiertää Aasiaa sekä palata ja asettua Irlantiin täällä tekemiensä säästöjen turvin.
Oman aikansa vaihtamista, kovaa raatamista horisontissa läikkyvän autuuden eteen. Olen tässä, olen nyt. Haluanko uhrata tämän hetken tulevaisuuden haaveelle? Rahalle? Tekemällä töitä nyt voin tulevaisuudessa viettää kissanpäiviä ilman huolia. Vai voinko? Olen nyt terve ja kykenevä aktiiviseen elämään. Mistä tiedän olenko enää edes vuoden päästä?
Raha antaa turvaa, mutta kuinka pitkään. Sen arvon määrää pörssimaailma, jonka toimintaa ei hallitse kukaan. Mitä jos muutaman vuoden työn jälkeen pankkikriisi vie kaikki säästösi? Minkä eteen silloin olet tehnyt työsi?
Teen itse tällä hetkellä samaa kuin kuvailemani kaverinikin ja pohdin päivittäin olenko myynyt sieluni. En saa työstäni irti juurikaan muuta kuin rahaa. Toki kaiken voi ottaa oppimisena, mutta silti koko touhu tuntuu omien taitojeni haaskaukselta.
Haaveeni on löytää asia, josta nautin ja jota tehdessä millään muulla ei ole väliä. Siihen uppoutuessani aika katoaa ja iloitsen kohtaamistani haasteista. Uskon, että kun löydän todellisen oman juttuni, löydän sille aikaa päivittäin. Kos pystyn sen avulla elättämään itseni, hyvä. Mutta löydän keinot sen pariin pääsemiseksi vaikken saisikaan siitä hyvää mieltä kummempaa.
Jossain syvällä tunnen, että tuo asia on olemassa. Haluan elää elämäni eläen ja nauttien joka hetkestä. En odottaen pääseväni nauttimaan elämästäni joskus tulevaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti