Viikko työntekoa takana. Opin paljon. En niinkään pyykinkäsittelystä ja siivoamisesta, vaan ihmisistä, heidän käyttäytymisestään sekä omista ajatuksistani ei niin mielenkiintoisen perusaherruksen parissa. Remmistä löytyy australialaista, brittiä, thaimaalaista, hongkongilaista, ranskalaista sekä uusin tulokas: "Finn".
Työ on, mitä on. Koko porukka ymmärtää, ettei se ole mitään luksusta, mutta henki on aika hieno jengin kesken. Ylimääräinen jauhanta on pois ja fokus on oleellisissa asioissa, päällimmäisenä turvallisuudessa.
Yksitoikkoisen työn parissa tulee mietittyä kaikkea mahdollista Australian ja Suomen välillä. Mikä järki on pyristellä eläimellisissä olosuhteissa, jotta saa viikon päätteeksi lukuja tililleen? Kuinka paljon ihmiset ovat valmiita pyristelemään? Entä minä? Missä menee raja, jonka yli ei enää astuta edes isosta summasta?
Työkaverini, nuori Hong Kongin tyttö, paiskii noin 70 tuntia viikossa. Puolet siivoten ja toisen puolen marketin palkoilla. Voitte vain arvata kuinka väsyneeltä typy näyttää aamulla klo 6.00 moppi kädessä. Hän aikoo jatkaa samaa tahtia niin kauan kuin pysyy palkkalistoilla, tavoitteena 10 kuukautta. Tulipa taas pohdittua koko homman mielekkyyttä keskikokoisessa päässäni. Noh, jokainen voi tehdä omat valintansa ja käyttää aikansa kuin haluaa. Moni varmasti ajattelee samoin omista ajankuluistani.
Olen ollut jo pitemmän aikaa juomatta kahvia. En pidä sen piristysvaikutuksesta. Haluaisin kokea saman innon ilman mitään stimulantteja. Nyt join muutamana päivänä kupin ihan testimielessä ja kyllä sen vaikutus vain on jotain käsittämätöntä. Vartti kupposen jälkeen alkaa pyykit lennellä oikeisiin pusseihin, lattia kiiltää ja elämä kukoistaa. Kaikesta löytyy jotain mielenkiintoista ja luovuus alkaa virtaamaan. Olen näemmä suht herkkä kofeiinille. Kaffipäissäänhän tämä pallo pidetään pyörimässä, Jukka Poikaa lainaten.
Itse ajattelin katsoa työtilannetta oman fiiliksen mukaan. Nyt on ihan hyvä rakentaa pieni pohjakassa tulevaa varten. Toisaalta kovin paljon en halua edetäkään juuri nyt, koska joutuisin suuntaamaan etelään ja kelit siellä ovat aika viileät. Talvihan siis on pahimmillaan. Reilun kuukauden oleilun jälkeen näin ensimmäisen kerran, kun pilvet peittivät auringon. Muutaman poutapilven olen aiemminkin havainnut, mutta muuten taivas on ollut tumman sininen. Sateita on kuulemma luvassa...mutta vasta lokakuussa.
Pilvien myötä tuli kosteus ja kuumuus. Töissä vettä kuluu järjetön määrä, eikä siltikään tarvi juuri vessassa käydä. Kaikki tulee ihon läpi. Positiivista on, että iho tuntuu todella puhtaalta jatkuvan hikoilun takia. Siinäpä syy miksei täällä saunoja tarvita.
Huomenna on taas muuttopäivä. Nyt homma muuttuu toden teolla. Ostin teltan, makuupussin ja -patjan ja suuntaan camping-alueelle halvan majoituksen innoittamana. Hinta on 12$/yö eli tasan 10 euroa. Tällä hetkellä maksan hostellissa alennuskortin turvin noin tuplasti enemmän. Säästö se on pienikin säästö. Muutenkin aioin jossain vaiheessa siirtyä telttailuun, joten nyt on hyvä aloittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti