Kununurra

Sain töitä toistaiseksi. Aluksi oli tarkoitus toimia karavaanikylässä kitchen handina, mutta vaihtoivatkin lopuksi housekeepingiksi. Eli siis siivousta luvassa. Olisin halunnut keittiöön ennemmin, mutta eipä voi mitään, onneksi jotain sain. Ajattelin ainakin kuukauden olla ja katsoa paljonko saan säästöön rahaa. Kaverit hostellilla kehuivat hyväksi diiliksi, mutta en itse ole vielä ihan vakuuttunut. Työt tosiaan keskittyy tällä hetkellä turismiin, koska kelit ovat liian kylmiä hedelmille ja työntekijöitäkin on aika paljon. Etelämpänä saattais olla hommia, mutta kelit ovat melkeen pakkasen puolella. Pesin myös 1,5 päivää vuokra-autoja ok palkalla. Piti tätä alkavaa työtä varten käydä lääkärissäkin, huumetestejä myöten. Palkka siis on paikallinen minimipalkka eli 20 dollaria/tunti (n. 16 euroa). En ole koskaan työskennelly yhtä hyvällä palkalla :D

Ruoka on samanhintasta ku Suomessa, tietenki joitain poikkeuksia on. Täällä alkoholi ja tupakka on tosi kalliita, mutta osa kasviksista taas kasvukaudesta riippuen halpoja. Vaatteet on Suomen hinnoissa ja turistikrääsä järettömän kallista.

Näissä pienissä kylissä ei juurikaan ole tekemistä. Näihin tullaan vain töitä tekemään. Mieli haluais jo eteenpäin ja merenrannalle, mutta pakko olla kärsivällinen ja tekasta pieni pohjakassa, että voin Suomen säästöt jättää rauhaan. Toisaalta paljon ei ole järkeä liikkuakaan, koska seuraavat isommat kylät on etelämpänä ja kelit on heti kylmempiä. Täälläkin aamut ja illat on kylmiä.

Hostelli ei tällä hetkellä ole hirveän innostava, koska muut reissarit on enemmän bileihmisiä, vanhemmatkin niistä. Rauhassa saa nukkua, mutta aika raskas on olla kun ei ihan samanhenkisiä ole seurana. Ruotsalainen Leif viipyi täällä muutaman päivän ja tulimme hyvin toimeen (sama ikä, ei juuri juoda, ihmetellään omaa elämää jne.), mutta hän lähti etelämmäs etsimään farmitöitä toisen vuoden viisumiaan varten.

Omat ajatukset kulkee laidasta laitaan ja tulee paljon mietittyä miksi yleensäkään olen täällä. Aussila ei kulttuurinsa puolesta tarjoa mulle juurikaan mitään, koska se on just samanlainen ku Suomi. Luonto on täällä se juttu, mutta haluaisin juurikin meren äärelle. Olen ollut sisämaassa aika pitkään. Punaiset kivijyrkänteet ja karu viidakontapainen ei enää oikein säväytä :) Koti-ikävä vaivaa, mutta tiedän ettei homma kotona muuttuisi miksikään. Jatkaisin edelleen samojen asioitten pyörittelyä kuin ennen lähtöäkin: mitähän tässä kiinnostaisi alkaa tekemään, ku oikeen mikään ei nappaa.

Olen kuitenki iloinen, että lähdin ja olen täällä. Moni reppureissaaja on kans hakemassa itseään, mutta suurin osa etsii sitä pullon pohjalta tai muita aineita käyttäen. Toivon kohtaavani ihmisiä, jotka on pihalla kuin minä, mutta pyrkii löytämään humalatilaa kestävämpiä havaintoja. Montaa en ole tavannut vielä, mutta olen toiveikas. Niissä kohtaamisissa pystyy kokemaan jotain aitoa.