Oma itsenäisyyspäiväni kuluu Maroochydoressa auringonpaisteessa ja vilvoittavassa Tyynen valtameren tuulessa, ilman Tuntematonta tai pressan kättelyjä.
Viimeisen pari viikkoa Sydneyn jälkeen olen viettänyt Sunshine coastilla. Olen surffannut, lukenut ja vain ollut. Välillä tiedustelin töitäkin, mutta palasin lomailuun. Aikaa on ollut runsaasti mietiskelylle ja surffaus on tarjonnut loistavan rentoutumiskeinon kaikesta mahdollisesta. Laudan päällä en mieti muuta kuin seuraavaa aaltoa. No ehkä väliin mietin kunnioitustani ja jopa pelkoani Suurta Sinistä Tyyntä kohtaan, mutta se on tervettä. Varsinkin kun se väliin on kaikkea muuta kuin tyyni.
Olen huomannut vertailevani asioita oikeastaan koko ajan. Jos olen kiintynyt johonkin, vertailen sitä alati menneeseen ja maalailen tulevaa. En näe tätä hetkeä ja suuri määrä energiaani kuluu erojen miettimiseen (ja yleensä surkutteluun). Ennenhän kaikki oli aina paremmin.
Mennyt oli kaunista, kun se oli tämä hetki. Nyt se on vanhaa, josta on toivottavasti opittu, ja kaunista on uusi tämä hetki. Jatkuva vertailu tekee ainakin minut katkeraksi.
Tuleva on tuntematonta ja aikanaan se tulee olemaan kaunista. Turvallinen ja onnellinen olo on nyt.
Täällä ikävöin Suomen talvea, vaikka se kummalta tuntuukin. Suomessa ikävöisin etelän lämpöä. Mitäpä jos en miettisi koko asiaa vaan antaisin Auringon nyt lämmittää. Antaisin säteiden tuoman tuntemuksen ja lämmön vallata aistini ilman vertailua muihin kokemuksiini.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti