Pelko

Pelko on tunne, joka ainakin minua ohjaa liikaa. Jätän helposti asioita tekemättä tai valitsen helpon reitin, koska pelkään lopputulosta. Suurimmassa osassa päätöksiäni ja tekojani en edes huomaa pelon vaikuttavan taustalla.

En tarkoita nyt mörköjä ja pimeää, vaan hyvin pieniä asioita, jotka yhdessä saavat oman elämän tuntumaan häkiltä.

Askel pelkojen ymmärtämiseen on niiden tunnistaminen. Kirjoitan paljon mielessäni liikkuvia ajatuksia paperille ja eräs päivä huomasin tekeväni listaa omista peloistani. Tuntui vapauttavalta nähdä tekstinä asiat, joita en monesti edes tiedosta.

Yksi suurin pelkoni on paljastaa pelkojani. Sen tekeminen kuitenkin tuntuu eteenpäin vievältä. Tässä lista pääpiirteissään:

Pelkään olevani huono, etten pärjää, olen heikko.
Pelkään, ettei minusta pidetä, en ole hauska, olen tylsä.

Pelkään olevani liian lyhyt.
Pelkään, etten osaa keskustella, en löydä puheenaiheita.
Pelkään ihmisten huomaavan, etten ole kiinnostunut heistä.
Pelkään, etten osaa luoda yhteyttä muihin.

Pelkään olevani liian vakava.
Pelkään, että ihoni on huono.
Pelkään saavani finnin nenänpäähän.
Pelkään muiden nauravan minulle.

Pelkään olla väärässä.
Pelkään hampaani olevan keltaiset ja kuluneet.
Pelkään hiusteni olevan liian ohuet.
Pelkään, etten osaa elää ja nauttia.

Pelkään missaavani jotain.
Pelkään, etten osaa iskeä naisia.
Pelkään muiden reaktioita.
Pelkään muiden huomaavan, etten ole täydellinen.

Pelkään julkaista tätä.

Nämä asiat yhdessä sitovat minua todella lujasti ja elämästä on vaikea nauttia sidottuna. Olen huomannut omien kahleitteni heikentyvän, kun yritän ymmärtää pelkojani ja kohdata niitä aina mahdollisuuksien mukaan.

Minusta pelko on tunne siinä kuin ilo ja surukin, mutta minun ei tulisi antaa sen hallita itseäni. Totuus on, että tulen varmasti aina pelkäämään.

Rohkea ei ole se, joka ei pelkää, vaan se, joka pelkää, mutta tekee asian silti.