Aamulla puin teltassa työvaatteita päälleni ja ihmettelin miten kaikki tuntuu niin kostealta. Annoin ajatuksen mennä ja hyppäsin ulos teltasta. Samassa lämmin ja märkä telttakangas liimautu käsiin ja ylävartaloon. What the ...??
Ilma vaihtui yhdessä yössä tyynen kuivasta 100% kosteudeksi. Mieleen tuli jälleen auvoisat ajat armeijan syksyisten metsäleirien aamuista. Kaikki on läpimärkää, eikä loppua touhulle ole näkyvissä. Noh, onneksi nyt en vaipunu synkkyyteen vaan suuntasin fillarin töihin.
Kuumuus nousi kasvihuonemaiseksi aamun aikana. Tiedät varmaan miltä koiran lämmin nuolaisu naamalla tuntuu? Kuvittele koiran tilalle lehmä ja laajenna sama tunne koko kehon alueelle. Hien ja kosteuden sekoitus tarjoaa syleilyään, vaikka olet vain paikallasi. Otetaan kuvaan mukaan vielä iholle suht karkeat työvaatteet pitkine housuineen ja tarmokas tepastelu ulkosalla kantaen vuodevaatteita eestaas. Pohjosen pojalla on edessä kohtalainen sopeutuminen tähän hommaan.
Tosiaan yksi asia johti toiseen ja jatkan oravanpyörää vielä jonkin aikaa. Saan siis kunnolla totuttaa kehoni trooppiseen 40 asteen lämpöön ja sadekauteen. Keho ainakin puhdistuu hikoilun ollessa jatkuvaa.
Osa karavaaniparkin pitkäaikaisista asukeistakin alkaa jo vetäytyä etelämmäs. Kuulemma parin viikon päästä ei ole kuin backpackereita työskentelemässä ja lokakuun lopulla suurin osa niistäkin on jo kadonnut. Katsotaan kuin kauan oma kanttini kestää.
Keltaisena rypevän kasvillisuuden voi kohta odottaa heräävän henkiin. Pari viikkoa sitten karavaaniparkkia vastapäätä oleva Kellys knob, Kununurran korkein nyppylä, koki kovia bushfiren muodossa. Suurimpia puita lukuun ottamatta kaikki kasvillisuus paloi ja jäljelle jäi karu, jopa helvetillinen näky. Vuori, jota peittää musta tuhka ja siellä täällä pilkottava aussilanpunainen kivikko. Kosteuden jatkuessa elämä tulee voittamaan ja vihreys ponkaisee tuhkan keskeltä näyttämään voimiaan.
Kuva on kännykällä otettu ja jokin ei pelaa kunnolla yhteen nettisivun ja kännykuvien välillä, mutta ehkä siitä vähän saa osviittaa palosta.
Liekit oli siis parhaillaan tiellä asti, noin 20 metrin päässä Hidden Valleyn officesta. Kumminkaan kukaan ei ollut edes huolissaan palon leviämisestä tien tälle puolen. Näin jälkeen ihmettelen, etten edes ajatellut sen olevan mahdollista. Noh 'no worries', kuten joku (lue: joka helvetin vastaantulija) täällä jaksaa hokea ;D
Loppuun vielä linkki blogiin hieman toisenlaisesta maasta: http://jannekhilessa.blogspot.com .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti