Lueskelin aiempia tekstejäni. Niiden aiheet on kokeneet melkosen muutoksen matkan aikana. Alkuun homman pointti oli reissaus ja ympäristön kuvaus, mutta pikku hiljaa aiheet on menneet syvemmälle ja syvemmälle omaan sisäiseen maailmaani. Sehän se taitaa kaiken tämän tarkoitus ollakin.
Elämäni oli etsimistä. Tulevaisuus oli hyvin sumuinen valmistumiseni jälkeen. Lähdin matkaan epävarmana monesta asiasta ja halusin saada selkeyttä elämääni. Ympäristön muuttuessa huomasin, että samat möröt ne odottaa muuallakin, eikä ne katoa muuten kuin koittamalla ymmärtää niitä.
Suunnitelmani siis muuttuvat. Olen töissä vielä ensi viikon ja sitten maisema vaihtuu. Pitemmän ajan itseni tutkimisen jälkeen olen valmis jättämään Aussilan. Täällä olisi hurjasti nähtävää, mutta tiedän olevani oikeilla jäljillä, koska en tunne, että jäisin harmittelemaan jonkin paikan missaamista. Olen nuori ja voin palata tänne myöhemmin, jos haluan. Nyt olen elämässäni sellaisessa vaiheessa, että luulen saavani vastauksia paremmin paikoissa, joissa ympäristö tukee pintaa syvempiin kerroksiin tutustumista.
Etappi Australiassa on ollut ikimuistoinen ja loppujen lopuksi olen jo oppinut käsittämättömän paljon enemmän kuin pystyin edes kuvittelemaan. Myös noiden oppien aiheuttama "kipu" on ollut suurempi kuin olisin uskonut.
Nyt alan olemaan tyynen hyväksyvä tuntemattoman jatkoni suhteen. Mielenrauhaani härnää vain päivittäin kasvava kuumuus ja kosteus ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti