Jatkoinpa sitten Melbournessa alottamaani kaupunkiruljanssia vielä suuremmassa kylässä. Lentelin sateiseen ja pilviseen Sydneyyn jo viime keskiviikkona. Parantelin potemaani lämpöä ja kurkkukipua hapekkaalla valtameri-ilmalla sekä unella. Taisi tauti olla kehon keino kertoa matkaväsymyksestä.
Useampi päivä tuli otettua rennommin, enkä edes ajatellu nähtävyyksien koluamista. Tosin majoitun Bondin kaupunginosassa, joten eräs tunnetuin pällistelyn aihe näkyy hostellini kattoterassilta.
Vielä vähän toipilaana uskaltauduin kuitenki syvemmälle kaupungin ytimeen. Keskustan massiivisten rakennusten keskellä pikku-Miikka tuntui olevan vielä tavallistaki piskusempi. Muilta kuulemani valitukset Sydneyn toimimattomuudesta ja sekavuudesta verrattuna vaikka Melbourneen, on minusta aika tuubaa. Sydney on omanlaisensa pläjäys useamman aikakauden rakentelua. Eniten arvostamani asia on meren ja jokisuun läheisyys kaikkialla. Satamia riittää ja niissä mieluusti käppäilee Auringon kimallellessa meduusojen kyllästämässä vedessä. Kävinpä muuten tsekkaan sisältä oikean käytöstä poistetun hävittäjäaluksen sekä sukellusveneen. Voiton vei kuitenki aidonkokoinen malli kapteeni Cookin Endeavourista. Ruumassa tuli olo, että mitäs tässä odotellaan: "purjetta mastoon ja ankkuria ylös."
Tsekkasin yllättävänki väljähtäneen olympiakylän (12 vuotta jo niistäki karkeloista!), mussutin rockyroadia Darling-sataman laitureilla, tallustin avojaloin Bondin hiekoilla ja heitin kepillisen oopperatalon vessassa. Näkemistähän täällä kyllä riittää.
Kokonaisuutena kaupunki jää mieleeni positiivisena yllärinä, jopa Melbournea kiinnostavampana. Huomenna matka jatkuu pohjoisemmas rannikkoa ja toivottavasti (vihdoin!!) saan verestää taitojani lähes koko maan jumaloiman urheilulajin merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti