Suorittamista

Olen huristellut vuokraamallani Hyundailla pitkin Tasmanian itärannikkoa viime päivät. Reissuun on kuulunut luontoa, villieläimiä, vaihtelevaa säätä, trangiaruokaa, autossa yöpymistä...

Matkaa olen tehnyt aika nopeaan tahtiin, ehkä liiankin nopeaan. Nähtävyyksien kiertely vaan menee minulla ainaki vähä turhan helposti suorittamiseksi. Nauttiminen unohtuu, kun pitää ehtiä liian moneen paikkaan tekemään liian montaa asiaa. Moneen otteeseen olen napannut niskaotetta itsestäni ja rauhoitellu menohaluani.

Olen koittanu pitää suunnitelmani väljinä ja avoimina välttääkseni suorittamista. Tänään oli pakko ottaa iisimpi päivä, koska ilmeisesti palellutin itseni pingviinivahdissa ja olo on ollut lämpöinen. Bongasimme Bruny islandilla puolentoista litran maitotölkin kokosten pingviinien paluuta pesiinsä yömyöhällä ja lämpötila laski hyvin lähelle nollaa.

Ehkä paras vähään aikaan tapahtunut juttu oli Tassien yhden kuuluisimman maiseman, Wineglass bayn, näkeminen. Ilma oli niin sumuinen, että näköalapaikalta ottamani kuva vastaa kuvaa tyhjästä A4-paperista. En siis nähnyt kuin puskan pari metriä edessäni, mutta tapahtuma sai todella elävästi pohtimaan kuuluisien paikkojen kiertämisen ja näkemisen järkevyyttä. Miksi yleensäkään suosittuihin paikkoihin pitää tehdä reissuja, että voi sanoa käyneensä paikan päällä? Miksi pitää koittaa nähdä niin paljon? Olenko kokenut paikkaa, jos olen nähnyt sen? Olenko kokenut vaellusta, jos olen tehnyt sen?

Itselleni kokeminen on tapahtuma, johon liittyy kaikki aistit. Nähtävyydet tosin tulee usein "koettua" vain silmin. Silloin paikan tarjoama tunneskaala jää ainakin minulla hyvin valjuksi. Jos todella haluan kokea, se ei tapahdu kiireellä ja aikatauluilla, vaan hetken elämisellä ja läsnäololla. Sama pätee myös kaikkeen elämiseen, ei vain matkailuun.

Ps. Inhoan englannin kielen tapaa käyttää "do"-verbiä nähtävyyksiin tutustumisen yhteydessä. Monesti kuulee: "I did that and that national park..." Saan vaikutelman just pelkästä suorituksesta ilman mitään tunteita. En tiedä johtuuko vain minusta vai ajatteleeko joku muukin samoin.