On hieno istua, kuunnella napit korvilla fiilistelymusaa ja antaa hobartlaisten valua edestäni Auringon lempeässä paisteessa. Aikaa ei ole. Tuntuu hyvältä.
Kiireetön lauantai on omistettu shoppailulle, Salamanca-markkinoille ja nautiskelulle. Ilmassa tuoksuu tuore kahvi, joka sekoittuu itämaisiin suitsukkeisiin sekä thaimaalaiseen lounasruokaan.
Ihmisiä vilisee, mutta kenelläkään ei ole kiire. Tahti on leppoisaa kuin naurun tahdittama jutustelukin.
Tällaisina hetkinä kaupungit tuntuvat oikeilta paikoilta olla.
Ps. Kahden hienon ihmisen seikkailua Australiassa voi seurata tämän linkin kautta. Teksti ei välttämättä aukene kaikille sen ollessa ranskaa, mutta kuvathan kertovat tarinaa kielellä, jota ei ole pakko suomentaa. BTW osassa kuvia huomaan jopa oman sormenjälkeni;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti