Juhannus 'in the bush'

Juhannuksen vietin poikkeavalla tavalla. Ajoimme peri tuntia Katherinesta pohjoiseen Alexin ja Petrenan pojan Luken luokse. Luke järjesti omalla tilallaan Speargrass-juhlan, jossa syötiin, poltettiin kokontyylistä nuotiota ja katseltiin esityksiä. Tila poikkeaa tavallisista aika paljon. Se sijaitsee keskellä ei mitään (eli in the bush, kuten täällä sanotaan). He kasvattavat kaiken syömänsä itse ilman mitään kemikaalisia aineita. Lapset käyvät kotikoulua ja tarvittava sähkö saadaan omista generaattoreista. Lähes täysin omatoiminen tila siis.

Itse juhla oli hippityylinen koko perheen festi. Paikalla oli paljon mukavia vastaanottavia ihmisiä. Lapset juoksentelivat innokkaina ja toimeliaina. Kaikki selvästi nauttivat menosta. Alkoholia tai muita huumaavia aineita ei ollut käytössä ollenkaan.

Australiassa on kuulemma enemmänkin vastaavia kommuuneja, joten eiköhän joihinkin niistäkin tule tutustuttua.

Kokko keskellä billabongia.

Avustamassa

VAROITUS! Seuraava blogiteksti sisältää kuvia, jotka saattavat aiheuttaa tuntemuksia eläinten ystävissä.

Olen viimeisen viikon ajan ollut avustamassa australialaista pariskuntaa ruokaa ja majoitusta vastaan. Tein 4-6 tuntia töitä päivässä, pääasiassa puutarhanhoitoa sekä tutustuin vähän lähemmin australialaisten arkeen.

Petrena ja Alex omistavat Top Didj & art gallery-nimisen paikan, joka esittelee ja myy aboriginaalien taideteoksia. Paikkaan liittyy myös kulttuurikokemus, jossa Manuel-niminen aboriginaali esittelee heidän kulttuuriaan. Samalla tehdään pienet maalaukset, heitetään keihästä ja sytytetään tulta keppien avulla. Sain osallistua kokemukseen ilmaiseksi. Paikan nettisivu: www.topdidj.com

Jutustelin viikon aikana paljon myös Adrianan kanssa. Hän on myös aboriginaali, joka elättää itsensä maalaamisella ja on jättänyt laitapuolen hommat ja raitistunut jo useampi vuosi sitten. Suuri osa aboriginaaleista viettää aikansa nauttien pussikaljaa istuskellen kaupunkien puistoissa.

Petrena ja Alex ovat kiireinen pariskunta, joiden elämä ei hirveästi poikennut suomalaisten yrittäjien elämästä. Puhelin soi jatkuvasti ja työpäiviä on viikossa seitsemän. Iltaisin meno aina rauhoittui rentoon jutusteluun päivällispöydän ääressä.

Heillä on melko suuri puutarha, mutta se on pääasiassa koristekäytössä. Pihassa on myös kaksi koiraa, jotka koittivat kovasti auttaa puutarhatöiden kanssa.

Talo ja pihamaata. Asuin alakerrassa olevassa huoneessa. Muut asuinhuoneet sijaitsevat toisessa kerroksessa.

Teetä työpäivän jälkeen Coban kanssa.

Kokemus oli mukava, enkä kuluttanut viikon aikana yhtään dollaria, joten säästettyäkin tuli. Viikon aikana sain lepuuttaa mieltä ja tuumailla jatkosuunnitelmia. Keho tosin oli välillä aika poikki työskentelyn jälkeen, mutta ihan mukava tehdä ruumiillista työtä väliin.

Loppuun niitä järisyttäviä eläinkuvia.

Wallabi Jack piti paljon bataatista. Veijari painoi noin 2 kiloa ja koko ei ollut kovin suuri.

Jack menetti äitinsä kolarissa ja on ollut nyt Petrenan ja Alexin kotihoidossa jo jonkin aikaa. Kasvettuaan vähän isommaksi se vapautetaan luontoon.

Katherine

Saavuin Katherineen viime perjantaina. Sain kyydin kahden kaveruksen, Diegon ja Tinan, matkailuautolla. Matka kesti 4 tuntia ja maisemat olivat tasaisia, pääosin laidunmaita ja karjaa sekä viidakon tapaista. Pitemmän päälle ei hirveästi ollut nähtävää. Sain kuitenkin pienen vilauksen kaupunkien suurista etäisyyksistä.

Katherine on suuri kaupunki täkäläisellä mittapuulla. Se on pieni suma katuja, joilla on mielikuvitukselliet nimet: First st, Second st, Third st ja Fourth st. Keskustan ulkopuolelle on levinnyt vähän myös asutusta. Päätien varrella ovat suurimmat kaupat. Paikka on suunniteltu varastojen täydennykseen ennen outbackiin suuntautuvia matkoja.

Asustelen Coco's backpackers-nimisessä hostellissa. Dormisänky maksaa 27 AUD yöltä ja isäntä on todella mukava sekä auttaa ja jutustelee kaikkien kanssa parhaansa mukaan. Pihassa asustaa kanoja ja kaksi kukkoa. Ekana aamuna toinen kukoista otti luulot pois ja herätti klo 3.00 ja jatkoi kiekumista 10 minuutin välein. Muuten pihapiiri on hyvin rauhallinen, vaikka sijaitseekin keskellä kaupunkia. Päivällä haukat vaanivat kanoja ja auringonlaskun aikaan taivas täyttyy lepakoista.

Kaupungin viehättävin paikka ovat kuumat lähteet pienen kävelymatkan päässä. Siellä ei ole liikaa ihmisiä ja vesi on lämpöistä. Krokotiileista varoitetaan, mutta ihan turvallisin mielin ainakin itse uiskentelin.

Katherine River.

Silta joen yli. Myös mitta veden korkeudelle, pahimmissa tulvissa vesi on ollut sillan korkeudella.

Varoitus krokoista, mutta yhtään ei näkynyt.

Lähteen alkupää.

...ja ei kun pulikoimaan.

Maistoin jo aiemmin krokotiilin lihaa. Maku oli outo sekoitus kanaa, kalaa ja jotain kolmatta, mitä en ole vielä keksinyt. Ihan ok kuitenkin.

Vegemite oli outoa tavaraa. Se on pääasiassa hiivaa ja maistuu aika jännältä. Maku ei ollut kovin herkullinen ja vaatii jonkin verran totuttelua. Se on kuitenkin terveellistä, koska se on täynnä B-vitamiinia, ja sen syötynä puhutaan vielä karkottavan hyönteisiäkin. Pitääpä kokeilla, kunhan moskiittoja ilmaantuu enemmän.

Kuvia Darwinista

Kävelyllä Mindil Beachilla.

Hetkeä myöhemmin seurasi auringonlasku upeine väreineen.

Päälle vielä ruokaa Sunset marketilta, rannan vierestä.

Daly streetilta näky merelle päin.

Darwinin rantapuiston näkymiä.

Matkalla Katherineen Diegon ja Tinan kanssa. Ei näkynyt vielä kenguruita.

Jatkosuunnitelmia

Kirjoittelin seuraavan tekstin eilen illalla. Kuvia koitan tuleviin blogeihin lisäillä, kunhan saan rauhallisen paikan olla koneella.

Nyt vähän turhauttaa. En oikein tiedä mille alkaisin. Vielä 2 yötä maksettuna Geckossa, enkä jaksaisi viipyä pitempään. Haluaisin jo muualle Darwinista, rauhallisempaan paikkaan. WWOOF tarjoaisi hyvän mahdollisuuden, mutta pelkään paikkojen tässä lähellä olevan täynnä. Lähettelin s-postia useampaan paikkaa, mutta katsotaan saanko vastauksia. Ongelma täällä on etäisyydet. Kun lähtee johonkin, seuraavaan paikkaan on monen tunnin matka, ja yleisillä kulkuneuvoilla hintakin on kova.

Jos huomisiltaan mennessä en kuule vastauksia s-posteihini, taidan ostaa bussilipun Katherineen ja haistella sieltä töitä tai WWOOFia. Katherine on alle 10000 asukkaan kaupunki, jossa toivon mukaan ei ole aivan täyttä. En välttämättä jaksaisi backpacker-hostellia, mutta minkäs teet.

Ranskalainen Oliver kertoi lähtevänsä huomenna Palmerstoniin,  20 minuutin päähän Darwinista. Hän aikoo telttailla siellä, ei kuulemma ole yhtään reppureissaajia. Sanoin ymmärtäväni.

Tänään en tehnyt oikein muuta kuin kävelin ja väsyttää kovasti. Keho huutaa joogaa. WWOOF-paikoissa ei olisi kuin muutamia muita matkaajia ja ympäristö rauhallinen, joten siellä saisi tasattua omat ajatukset ja kehonkin. Katsotaan päädynkö seuraavaksi Katherineen vai jonnekin aivan muualle.

Tiirikointia ja muutto

Ensimmäinen ammu lähti mukavasti käyntiin, kun aikaerotokkurassa lukitsin oman kaappini ja jätin avaimen sisään. Hätä ei hostellin vastaanottajan mukaan ollut paha, koska sitä tapahtuu yhtenään. Yhdessä väänsimme vahvemmilla pihdeillä lukon auki muiden vielä koisiessa. Eivät heränneet tai valittaneet, joten osasimme ilmeisesti olla tarpeeksi hiljaa.

Tapasin hostellilla kolme suomalaista kaverusta. Heiltä sain paljon arvokkaita vinkkejä alkuun pääsyssä. Myös muilta olen saanut vinkkejä ja saan koko ajan lisää. Osa asioista on kummiskin mukava oppia itse, vaikka kantapään kautta.

Jet lag alkaa olla paremmalla tolalla jo, ja energiaa alkaa löytymään. Olen kävellyt ympäri kaupungin keskustaa kovassa auringon paahteessa. Lintujen livertely on aika runsasta joka paikassa. Alkuun tuli mieleen jonkin eläintarhan eksoottisten lintujen alueet, mutta nopeasti lintuihin tottuu eikä niihin tule kiinnitettyä suuremmin huomiota.

Teiden ylittäminen vaatii huomiota. Liikenne on vasemmanpuoleinen, joten aina automaattisesti tulee tarkistettua väärät suunnat. Pikku hiljaa sekin alkaa muistumaan mieleen. 

Yllätyksekseni hedelmien ja vihannesten hinnat ovat täällä ainakin samat kuin Suomessa, ellei jopa korkeampia. Avokadot on pakko mainita. Söin niitä viime talvena niin paljon, etten enää kestänyt edes ajatusta niistä. Uskaltauduin onnekseni maistamaan niitä täällä. Ne ovat sisältä kuin kermaa, eivätkä juurikaan muistuta Suomesta saatavia kuin ulkonäöltään. Hintaa niillä on dollari/kpl.

Hintataso on muutenkin Suomen luokkaa. Tosin se tuntuu tietenkin kalliimmalta, koska Australian dollari on vähän euroa heikompi, ja hintalapuissa luku näyttää suuremmalta kuin Suomessa. 

Tänä aamuna etsiskelin uutta hostellia, kun huomisen jälkeen en saanut enää sänkyä nykyisestäni. Muutkin paikat oli melko bookattuja, osa jopa yli. Huomenna siirryn Gecko Lodge-nimiseen paikkaan vähän kauemmas ydinkeskustasta. Paikka ei ollut mikään huippusiisti, mutta eiköhän siellä muutama yö mene ihan huoletta. Samalla ajattelin alkaa haistelemaan töitä täältä tai kyytejä länteen päin.

Darwinin hienomman alueen uimalaguuni. Ympärillä on hotelleja ja satama.

                                     

Darwin

 Lento Singaporeen meni torkkuen ja tilaa koneessa oli, sillä se oli noin puoliksi täynnä. Palvelu pelasi ja oli tasaista Finnair-laatua. Saavuin Changin kentälle 16.00 paikallista aikaa ja jatkoin illalla kymmeneltä lähtevällä JetStarin koneella.

Saavuin Darwinin lentokentälle aamulla noin klo 5 paikallista aikaa. Sain nukuttua koneessa muutaman tunnin, mutta nytkin se oli "nukkumista". Palvelusta ei ole valittamista, koska sitä ei ollut. Kaikki maksoi, joten keskityin eväisiini.

Hostellini Banyan View Lodge sijaitsee keskustan tuntumassa ja on aika tyypillinen backpacker-paikka. Ihmiset ovat mukavia, mutta puitteet ovat vuosikymmenten takaa. Lämmin vesi kuitenkin on jo ihan riittävä mukavuus.

Darwin itsessään keskittyy kolmen suuremman tien varrelle, joista suurimmalla Mitchell streetilla majailen itsekin. Pubeja ja kahviloita sijaitsee joka nurkalla, kuten hostellejakin. Kaupunki on suosittu reppulaisten keskuudessa. Aboriginaaleja näkee, mutta harmittavasti yleensä maassa istumassa kupin tai rievun takana kyselemässä rahaa.

Ensimmäiseen päivääni kuului aussitilin avaaminen, veronumeron hakeminen ja WH-tarran hakeminen passiin. Olin valmistautunut pitkään toimistoissa istuskeluun, mutta onnekseni erehdyin. Hommat sujuivat todella helposti ja nopeasti. Bonuksena vielä paikalliset toimistotädit olivat hyvinkin mukavia. Parhaimpana jäi mieleeni pankin nuori nainen, jonka iloisuus ja aitous tarttui pahasta jetlagista kärsivään matkaajaankin kuin huomaamatta.

Pahamaineiset lentokentän virkailijat olivatkin aika tavallisia, ilman mitään suurempaa tv:n välityksellä nähtävää showta. Tarkistus meni kevyesti rupatellen ilman mitään huomautettavaa.

Nyt menen nukkumaan ja palautumaan.

Lähtö

Tästä tämä alkaa. Muutaman tunnin päästä nousen koneeseen ja aloitan Australian valloitukseni. Lähden matkaan Working Holiday-viisumilla eli tarkoitukseni olisi sopivassa suhteessa työskennellä, lomailla ja kierrellä ympäri maata. Reissun pituus on vielä mysteeri, mutta eiköhän se aikanaan tule selkiintymään.

Lähden matkaan Oulusta ja lennän Helsingin sekä Singaporen kautta Darwiniin, Pohjoiseen Australiaan. Aion kuosiutua Darwinissa lentorasituksista, minkä jälkeen teen tarkempia suunnitelmia jatkon suhteen.

Rinkka on pakattu ja blogi avattu. Vielä muutama juokseva asia hoidettavana ja matka voi alkaa.

Maskotti lähtövalmiina.