Olen viikon ajan katsellut Suomen ja suomalaisten menoa hieman avarammalla katseella. Lumi tuntuu oudolta, mutta kuitenkin tutulta ja virkistävältä. Päivät ovat pimeitä, mutta kynttilät lisäävät valoa. Ihmiset on kiireisiä ja paikasta toiseen mennään juoksuvauhtia.
No, menen minäkin. Ei tuolla kylmässä huvikseen jäädä taivastelemaan ja päivittelemään maailman pyörimistä. Paksut kerrokset vaatteita on tarpeen ja lämpimänä pysyn, kun muistelen muutaman kuukauden takaista työskentelyäni pätsissä nimeltä Kununurra.
Kotiin palaaminen tuntui hienolta. Oli mukava nähdä pitkän ajan jälkeen tuttuja maisemia, lenkkeillä tutussa lumisessa metsässä koirien kanssa ja viettää aikaa rakkaiden läheisten seurassa. Monet pitkänmatkanreissaajat kertovat kotiinpaluun jälkeen asioiden olevan entisellään, niin kuin ne olivat lähtiessäkin. Ehkäpä niin. Päivien kuluessa olen huomannut, että muutosta on tapahtunut ja paljonkin. Tiedän itse muuttuneeni maailmalla, mutta samaa muutosta täälläkin on tapahtunut. Se ei vain ehkä ole niin selvästi havaittavissa.
Toinen monien reissajien kertoma asia on suomalaisten synkkyys ja niukkaeleisyys, joka särähtää (tai tarkemmin otettuna jää särähtämättä) silmiin. Rehellisyyden nimissä sanon vastaavia murjottajia löytyvän myös muualta maailmasta. Totta on, että keskimäärin hymyä, energiaa ja iloa kohtaa paljon runsaammin etelän maissa, mutta on iloa olemassa täällä palelevassa härmässäkin. Se vain jää niin helposti huomaamatta. On loppujen lopuksi itsestä kiinni huomaako positiivisen hymyn vai yhtyykö vierestä kuuluvan valitusvirren suoltamiseen. Negatiivisuuteen on helppo yhtyä ja vaivoista juttelu on jokapäiväistä.
Koitan sanoa, että vaikka kaikkea mukavaa ja siistiä voi tehdä reissaamalla, sitä samaa mukavaa ja siistiä on tarjolla myös kotona. Se täytyy vain huomata. Se ei ole ehkä helppoa, mutta jos elämä olisi helppoa, olisi se tylsää.
Tämä blogi kohtaa nyt päätöksensä. Sen tehtävä oli toimia omien ajatusteni selventäjänä. Pidin tätä itseäni varten, mutta jos siitä oli iloa muillekin, olen kaksinverroin tyytyväinen. Kiitos lukijoille, nyt nautin höyryävän kupin pakuriteetä ja suunnittelen seuraavia kujeita.
